Kouvolan Sanomat uutisoi nuorten vakavien väkivaltarikosten lisääntymisestä Kaakkois-Suomessa. Samaan aikaan Kymenlaaksossa suunnitellaan Kuusankosken lastenpsykiatrian päiväyksikön sulkemista. Valtakunnallisesti valmistellaan uudistusta, jossa noin 5 300 lasta siirtyisi lastensuojelusta sosiaalihuollon palveluihin.
Ymmärrän julkisen talouden sopeuttamisen tarpeen. Hyvinvointialueiden on elettävä varojensa mukaan, eikä jokaista nykyistä toimintamallia tarvitse säilyttää. Mutta säästöjen todellinen hinta on laskettava myös pidemmällä aikavälillä.
Olen aiemminkin nostanut esiin huoleni Kymenlaakson lastensuojelun säästöistä ja niiden todellisista vaikutuksista. Tulen tekemään niin vastakin.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on nostanut esiin vakavan huolen lastensuojelulain uudistuksesta. Tuhansia lapsia ollaan siirtämässä kevyempien palveluiden piiriin samalla, kun hyvinvointialueet vähentävät henkilöstöä ja palveluita. Talentian arvion mukaan näiden lasten tukemiseen tarvittaisiin yli 200 ammattilaisen työpanos.
Myös poliisin viesti nuorten väkivaltarikollisuudesta on pysäyttävä. Vakavat rikokset keskittyvät pienelle joukolle nuoria, ja taustalla näkyvät usein päihteet sekä monimutkaiset elämänhallinnan ongelmat. Poliisin mukaan rikoskierteeseen puututtaessa ollaan monesti jo myöhässä. Tämä pitäisi ottaa vakavasti myös sosiaali- ja terveyspalveluista päätettäessä.
Rikoksilla pitää olla seuraukset. Nuorilta on vaadittava vastuuta, ja uhrien turvallisuus on turvattava. Kodilla ja vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu. Mutta perhettä on tuettava ajoissa, kun omat voimat eivät riitä. Rikollisuuden tehokkainta ennaltaehkäisyä on puuttua ongelmiin ennen kuin ensimmäistäkään rikosta tapahtuu. THL:n tuoreimpien tilastojen mukaan huumemyrkytyskuolemat ovat lisääntyneet ja lisäksi esimerkiksi kokaiinin käyttö on moninkertaistunut Kouvolassa ja Kotkassa vain kahdessa vuodessa. Päihdeongelmien ehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon panostaminen on paitsi inhimillisesti välttämätöntä, myös osa turvallisempaa yhteiskuntaa.
Jos lastenpsykiatrista hoitoa pystytään järjestämään vaikuttavammin lapsen omassa arjessa, muutosta kannattaa arvioida avoimesti. Mutta sen on perustuttava lasten tarpeisiin ja hoidon vaikuttavuuteen, ei pelkästään säästötavoitteisiin. Sama koskee lastensuojelua. Palveluiden onnistumista ei voi mitata vain sillä, kuinka monta sijoitusta on vähennetty tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Pitää kysyä, saiko lapsi tarvitsemansa avun, oliko se riittävää ja paraniko hänen tilanteensa.
Jos tänään säästämme lasten tuesta ja huomenna maksamme seuraukset lastensuojelussa, sairaanhoidossa ja rikosoikeusjärjestelmässä, emme ole hoitaneet taloutta viisaasti. Olemme vain siirtäneet laskun eteenpäin.
Lapsista huolehtiminen ei ole vastuullisen taloudenpidon vastakohta. Se on osa sitä.
Kouvolan Sanomat julkaisi mielipiteen 14.10.26 lehdessään.
(kuva: Unsplash)

