Lasten ja nuorten hyvinvointi tai oikeastaan pahoinvointi on ollut otsikoissa Vantaan Viertolan koulussa 2.2.2024 tapahtuneen kouluampumisen jälkeen. Aihetta sivuttiin vahvasti myös 9.4.2024 Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuuston kokouksessa, kun listalla olivat muun muassa alueellisen hyvinvointikertomuksen vuosiraportti sekä Kymenlaakson alueellinen opiskeluhuoltosuunnitelma vuosille 2024–2025. Pääministeri Orpo totesi 7.4.2024 pääministerin haastattelutunnilla, että hallitus aikoo pitää kiinni siitä, että perusopetukseen panostetaan lisää rahaa 200 miljoonaa euroa nykyisellä hallituskaudella. Hän totesi, että aikuisten määrää kouluissa lisätään.
Mitään ihmis- tai ikäryhmää ei voi nostaa ylitse muiden. Yhtä lailla ikäihmiset ja työssäkäyvät tarvitsevat toimivat palvelut. Tosiasia on kuitenkin se, että lapset ja nuoret on oltava prioriteettina, sillä he kuitenkin tulevina vuosikymmeninä joutuvat kantamaan tämän päivän päätösten vaikutukset harteillaan. Kuten olen aiemminkin sitä pitänyt esillä, rakennetaan psyykkisen vahvuuden kivijalka jo lapsuudessa. Mikäli lapsi ja nuori ei saa tarvitsemaansa tukea lapsuudessa, hän niittää hedelmää siitä aikuisena. Eikä tuo hedelmä välttämättä ole kovin hyvä.
Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee elämäänsä pysyvyyttä. Pysyvyys tuo turvaa ja vakautta jokaisen meidän elämään ja nämä ovat avainasemassa, kun mielenterveys ja sisäinen maailma järkkyvät. Pysyvien ja turvallisten aikuisten merkitys kasvavan ihmisen elämässä on äärimmäisen tärkeää. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että edes kouluissa olisi näitä läsnä olevia ja osaavia ammattilaisia lasta varten.
Lasten hyvinvointi ei suinkaan ole koulun, viranomaisten tai poliitikkojen vastuulla. Lapsen kasvuympäristöllä kotona on suurin merkitys. Tämän vuoksi myös vanhemmuuden tukemiseen olisi syytä saada ohjattua lisäresursseja. Nyt jos koskaan tarvitaan arvovalintoja. Perheiden ja vanhemmuuden tuki, matalan kynnyksen palvelut, varhaiskasvatuksen henkilökunnan sekä opettajien tukeminen ovat asioita, joihin panostamalla voimme saada alaikäisten pahoinvoinnin lisääntymisen kääntymään laskuun ja parhaassa tapauksessa hyvinvoinnin lisääntymiseen.
Emmehän suinkaan Kouvolassa aio vähentää aikuisten läsnäoloa ja saavutettavuutta kouluissa? Milloin lopetamme säästämisen lasten ja nuorten kohdalla? Toivon, että tällaisessa tilanteessa, jossa lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiselle ei näy loppua, että säästöt ja leikkaukset haetaan jostain muualta kuin varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Kouvolalla on mahdollisuus brändätä itsensä perheystävälliseksi kaupungiksi.
Elina Ketonen 