Kymenlaakson hyvinvointialueen hallintosääntö on herättänyt keskustelua erityisesti aluehallituksen ja aluevaltuuston välisestä vallanjaosta. Nykyisen säännön mukaan aluevaltuusto vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää päätösvaltaa, mutta siirtää toimivaltaansa hallintosäännön määräyksillä. Aluehallitus puolestaan vastaa aluevaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta.
Vuonna 2021 valmisteltu hallintosääntö johti tilanteeseen, jossa aluevaltuuston rooli jäi kapeaksi, ja se toimii lähinnä kumileimasimena aluehallituksen päätöksille. Lisäksi lautakuntien päätösvalta on rajallinen, mikä heikentää niiden kykyä vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan.
Kokouspalkkioista on myös keskusteltu tasaisin väliajoin. Nykyiset palkkiot ovat monien mielestä liian suuria, mikä voi herättää kysymyksiä resurssien tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Itse olin valmis leikkaamaan palkkioita jo vuonna 2021.
On selvää, että hallintosääntöä tulee päivittää ennen seuraavaa kautta. Mielestäni olisi hyvä tarkastella onko 59-jäseninen aluevaltuusto tarpeettoman suuri ja miten lautakuntien päätösvaltaa voitaisiin lisätä. Tavoitteena tulisi olla tehokas ja demokraattinen hallintomalli, joka palvelee parhaiten Kymenlaakson asukkaita.
Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueet ovat ottaneet vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kokemukset uudistuksesta vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialue on mielestäni toiminut taloussuunnittelussaan realistisesti, mikä näkyy heidän talousarviossaan ja -suunnitelmassaan. En usko, että olisi mitenkään päin realistista tasapainottaa hyvinvointialueiden talouksia annetussa ajassa ilman, että lakisääteisten palveluiden järjestäminen saattaa vaarantua.
Kymenlaakson hyvinvointialueen olisi syytä ottaa oppia naapurialueen käytännöistä ja tarkastella kriittisesti omaa hallintorakennettaan sekä taloussuunnitteluaan. Tämä edellyttää avointa keskustelua ja rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia, jotta hyvinvointialueen toiminta olisi sekä taloudellisesti kestävää että asukkaiden tarpeita vastaavaa.
Hyvinvointialueiden toiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista ja yhteistyötä. On tärkeää, että päätöksenteko on läpinäkyvää ja että asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa. Vain näin voimme varmistaa, että hyvinvointialueet täyttävät niille asetetut tavoitteet ja tarjoavat laadukkaita palveluita kaikille asukkailleen.
Elina Ketonen 