Tulitauon jälkeen Gazassa on tullut näkyviin ilmiöitä, joita monet eivät halua nähdä. Sosiaalisessa mediassa levinneet videot ja kansainväliset uutisraportit osoittavat, että Hamasin taistelijat ovat teloittaneet siviilejä julkisesti, syyttäen heitä yhteistyöstä Israelin kanssa. Yhdysvaltain CENTCOM on vaatinut Hamasilta väkivallan lopettamista ja aseista riisumista. Tulitauon jälkeen järjestö on pyrkinyt palauttamaan kontrolliaan väkivalloin klaaneja ja paikallisia ryhmiä vastaan, ei suinkaan suojelemaan omaa väestöään.
Kun Israel puolustautui Hamasin hyökkäyksiä vastaan, kansainväliset ja suomalaiset tietyt piirit syyttivät sitä nopeasti “kansanmurhasta”. Nyt, kun väkivalta kohdistuu palestiinalaisiin Hamasin toimesta, samat äänet ovat vaienneet. Tämä kertoo moraalisesta valikoinnista, jossa ihmisoikeudet eivät ole universaali periaate, vaan poliittinen väline.
Kaksoisstandardeja näkyy myös muualla. Syyriassa hallintoon liitetyt joukot ja miliisit ovat syyllistyneet julkisiin teloituksiin ja vakaviin ihmisoikeusrikoksiin. Amnesty International ja Reuters ovat dokumentoineet Syyrian eri alueilla tapahtuneita joukkomurhia, joissa siviilejä on tapettu kodeissaan, kouluissa ja sairaaloissa. YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan druze-yhteisöihin kohdistuneet hyökkäykset ovat sisältäneet järjestelmällistä seksuaaliväkivaltaa, sieppauksia ja kidutusta, tekoja, joita on käytetty pelon ja nöyryyttämisen välineenä. Näistä tapahtumista ei ole syntynyt globaalia mielenilmausten aaltoa tai näkyvää solidaarisuutta, kuten Gazan kohdalla on käynyt.
Myös Nigeriassa kristittyihin kohdistuva väkivalta jatkuu laajamittaisena. Vuoden 2025 aikana on raportoitu tuhansien kristittyjen kuolemista Boko Haramin ja Fulani-jihadistien hyökkäyksissä. Kylät on poltettu, kirkkoja tuhottu ja pappeja siepattu. Kansainväliset järjestöt, kuten Open Doors ja Intersociety, arvioivat, että kymmeniä tuhansia nigerialaisia kristittyjä on tapettu vuodesta 2009 lähtien. Tästä huolimatta länsimaissa ei ole nähty kampanjoita tai mielenilmauksia, jotka vaatisivat vastuuta tekijöiltä tai suojelua uhreille.
Näiden tapausten yhteinen nimittäjä on valikoiva reagointi. Kun tekijänä on länsivaltio, erityisesti Israel, moraalinen paheksunta on välitön ja erittäin äänekäs. Kun taas väkivallan taustalla on islamistinen liike, autoritäärinen hallinto tai Afrikan aseellinen ryhmä, keskustelu vaimenee.
Tämä ei ole puolueettomuutta, vaan osoitus siitä, että osa ihmisoikeuspuheesta on selkeästi alistettu ideologialle. Ihmisoikeudet eivät voi olla suhteellisia. Johdonmukainen ihmisoikeusajattelu edellyttää, että samat periaatteet pätevät kaikissa konflikteissa.
Elina Ketonen 