Sosiaalityöntekijäin liitto on tehnyt rikosilmoituksen asiakasohjausryhmien (ASO-ryhmät) käytännöistä hyvinvointialueilla. Liiton selvityksen mukaan kyse ei ole yksittäisistä virheistä, vaan rakenteista, joissa työntekijöiden ammatillinen harkinta ohitetaan hallinnollisella päätöksenteolla.
Luottamushenkilönä olen saanut tietooni tapauksia, joissa hankintayksikkö on käytännössä syrjäyttänyt asiakkaasta vastaavan sosiaalityöntekijän päätöksen. Asiakas on ohjattu palveluun sopimusteknisin perustein, ei asiakkaan palvelutarpeen mukaan. Seurauksena asiakkaan tilanne on huonontunut, palveluketju katkennut ja kuntoutuminen vaarantunut.
Sosiaalityöntekijäin liitto on tehnyt rikosilmoituksen asiakasohjausryhmien (ASO-ryhmät) käytännöistä hyvinvointialueilla. Liiton selvityksen mukaan kyse ei ole yksittäisistä virheistä, vaan rakenteista, joissa työntekijöiden ammatillinen harkinta ohitetaan hallinnollisella päätöksenteolla.
Tästä huolimatta vastuu asiakasprosessista jää sille ammattilaiselle, joka tuntee asiakkaan tilanteen ja kantaa eettisen sekä ammatillisen vastuun. Päätösvaltaa ei kuitenkaan tosiasiassa ole, jos ratkaisut tehdään hallinnollisessa ryhmässä, jossa istuu henkilöitä, joilla ei ole asiakkaaseen liittyvää ammattivastuuta.
Moniammatillinen yhteistyö ei tarkoita sitä, että ammatillinen arvio korvataan excel-taulukolla tai kilpailutuksen perusteilla. Asiakkaan elämä ei ole sopimustekninen tuote eikä kustannuspaikka.
Hyvinvointialueilla puhutaan vaikuttavuudesta ja kokonaiskuvasta, mutta todellista vaikuttavuutta ei synny, jos se tärkein unohdetaan: asiakkaan oikeusturva ja ammattilaisten asiantuntemus.
Luottamushenkilönä sanon tämän yksiselitteisesti: hallinnolliset rakenteet eivät saa ohittaa lakia, ammattietiikkaa eikä ihmistä, jonka elämä on päätösten keskiössä.
Hyvinvointialueilla toistellaan, että rahat ovat loppu ja ennaltaehkäisyyn täytyy panostaa. Se on tärkeää, mutta ennaltaehkäisy ei toteudu silläkään, että nuoret jätetään ilman tukea silloin, kun he ovat jo kriisissä. Meillä ei ole varaa päästää enää yhtään nuorta eläkeputkeen 18-vuotiaana, koska he eivät ole saaneet oikea-aikaista apua. Lisäksi on muistettava, että yksityisissä lastensuojelun ja erityisyksiköiden palveluissa on usein sellaista erityisosaamista ja työntekijöiden pysyvyyttä, jota hyvinvointialueiden omissa yksiköissä ei välttämättä ole. Pysyvät ihmissuhteet sekä ammatillinen osaaminen ovat lasten ja nuorten kasvun, kehittymisen ja turvallisuuden kokemisen kannalta olennaisia. Talous ei saa olla tekosyy sille, että esimerkiksi nuori tai kuka tahansa joka tarvitsee apua, jää ilman tarvitsemaansa tukea.
Elina Ketonen 