1. Turvallinen ja omavarainen Suomi – huoltovarmuus on itsenäisyyden perusta
Vahva maanpuolustus ja kansainvälinen yhteistyö
Turvallisuus on paljon muutakin kuin maanpuolustusta. Se on luottamusta siihen, että yhteiskunta toimii myös silloin, kun ympärillämme tapahtuu jotakin odottamatonta. Turvallinen Suomi pystyy puolustamaan rajojaan, huolehtimaan kansalaisistaan ja turvaamaan arjen välttämättömät palvelut myös kriisitilanteissa.
Kaakkois-Suomessa turvallisuuskysymykset ovat erityisen konkreettisia. Elämme Venäjän naapurissa, ja muuttunut turvallisuustilanne on vaikuttanut koko itäisen Suomen elinkeinoelämään, liikenneyhteyksiin ja tulevaisuudennäkymiin. Rajaseudun elinvoimasta huolehtiminen on myös turvallisuuspolitiikkaa. Asuttu, toimiva ja elinvoimainen itäraja on koko Suomen etu.
Pidän tärkeänä, että Suomen puolustuskyky säilyy vahvana ja että kansainvälistä puolustusyhteistyötä kehitetään määrätietoisesti. Nato-jäsenyys on keskeinen osa turvallisuuttamme, mutta vastuu Suomen puolustamisesta on viime kädessä meillä itsellämme.
Puolustusyhteistyössä on tarkasteltava ennen kaikkea Suomen turvallisuustarpeita ja hankittavien järjestelmien suorituskykyä. Kannatan myös puolustusteknologista yhteistyötä muiden maiden kanssa silloin, kun se vahvistaa Suomen puolustuskykyä ja huoltovarmuutta. Esimerkiksi Israelilla on osaamista erityisesti ilma- ja ohjuspuolustuksessa. Puolustushankinnoissa on varmistettava, että järjestelmät ovat toimintavarmoja, yhteensopivia muun puolustuskalustomme kanssa ja että varaosien, huollon ja teknisen tuen saatavuus voidaan turvata myös poikkeusoloissa. Suomen puolustuskykyä koskevien ratkaisujen on perustuttava turvallisuuteemme ja pitkäjänteiseen kansalliseen etuun.
Huoltovarmuus, energia ja kyberturvallisuus
Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat minulle turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksiä. Suomen on pystyttävä tuottamaan riittävästi omaa ruokaa, turvaamaan energiansaantinsa ja ylläpitämään kriittistä infrastruktuuria. Täydellinen omavaraisuus ei ole realistista, mutta riippuvuutta yksittäisistä ulkomaisista toimitusketjuista on vähennettävä.
Energiaomavaraisuus on olennainen osa kansallista turvallisuutta. Tarvitsemme monipuolista kotimaista energiantuotantoa, toimintavarmoja sähköverkkoja ja riittävää varautumista häiriötilanteisiin. Myös kyberturvallisuuteen on panostettava, sillä yhä useampi yhteiskunnan välttämätön palvelu on riippuvainen digitaalisista järjestelmistä. Sähkön, veden, tietoliikenneyhteyksien ja maksujärjestelmien on toimittava mahdollisimman luotettavasti myös poikkeusoloissa.
Kotimainen ruoantuotanto on turvattava
Erityisen tärkeänä pidän kotimaista ruoantuotantoa. Puhdas suomalainen ruoka, toimivat maatilat ja kannattava alkutuotanto ovat kansallista omaisuutta. Arvostan lähiruokaa myös omassa arjessani: haen esimerkiksi maitoni suoraan tilalta, ja pyrin myös ostamaan lähellä tuotettuja tuotteita. Kyse on pienestä arkisesta valinnasta, mutta sen taustalla on suuri periaate. Haluan, että Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa myös tulevaisuudessa. Kotimainen ruoantuotanto ei kuitenkaan säily itsestään. Maatilat tarvitsevat kannattavan toimintaympäristön, kohtuuhintaista energiaa ja toimivia kuljetusyhteyksiä. Jos alkutuotannon kannattavuus heikkenee jatkuvasti, menetämme samalla omaa kriisinkestävyyttämme. Siksi huoltovarmuudesta huolehtiminen edellyttää pitkäjänteistä maatalouspolitiikkaa.
Sisäinen turvallisuus ja yhteiset pelisäännöt
Turvallisuuteen kuuluu myös sisäinen turvallisuus. Ihmisten on voitava liikkua, asua ja elää ilman pelkoa väkivallasta. Haluan tiukentaa erityisesti vakavien henkilöön kohdistuvien rikosten rangaistuksia ja vahvistaa rikosten uhrien asemaa. Rangaistusten on oltava oikeudenmukaisia ja oikeassa suhteessa tekojen vakavuuteen. Toistuvasti rikoksiin syyllistyneen ulkomaan kansalaisen maasta poistamisen mahdollisuuksia on vahvistettava, ja rikosperusteisten karkotuspäätösten tulee aina myös johtaa tosiasialliseen palauttamiseen. Samalla tarvitaan tehokasta rikosten ennaltaehkäisyä, riittäviä poliisiresursseja ja toimivia tukipalveluita uhreille.
Maahanmuuttopolitiikassa korostan työperäisyyttä, yhteiskuntaan kiinnittymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Suomeen muuttavilta on edellytettävä aitoa halua kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa suomen tai ruotsin kielen opiskelua, suomalaisen yhteiskunnan keskeisten arvojen ja toimintatapojen hyväksymistä sekä yhteisten sääntöjen kunnioittamista. Maassa on elettävä maan tavalla. Suomen on pystyttävä houkuttelemaan osaajia todellisiin työvoimatarpeisiin, työperäinen maahanmuutto ei saa kuitenkaan perustua halpatyövoiman hyväksikäyttöön. Turvallinen yhteiskunta tarvitsee myös luottamusta siihen, että samat lait koskevat kaikkia.
Elinvoimainen Kaakkois-Suomi vahvistaa turvallisuutta
Kriisinkestävyys rakentuu lopulta tavallisesta arjesta. Toimivat tietoliikenneyhteydet, sähköverkot, tiet, rautatiet, terveyspalvelut ja pelastustoimi ovat osa kansallista turvallisuutta. Kaakkois-Suomessa niiden merkitys korostuu pitkien etäisyyksien ja itärajan läheisyyden vuoksi. Kaakkois-Suomen satamat, ratayhteydet ja teollisuus ovat tärkeitä koko maan huoltovarmuudelle. Niiden toimintakyvystä on huolehdittava myös kriisitilanteissa. Itäisen Suomen elinvoimaa on edelleen vahvistettava investoinneilla, toimivilla liikenneyhteyksillä ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että rajaseudulla on jatkossakin työpaikkoja, palveluita ja ihmisiä.
Haluan Suomen, joka tekee yhteistyötä muiden kanssa mutta kykenee seisomaan myös omilla jaloillaan. Turvallisuutta ei rakenneta vasta kriisin alkaessa. Sitä rakennetaan joka päivä pitämällä huolta omasta puolustuskyvystä, ruoantuotannosta, infrastruktuurista ja ihmisten turvallisesta arjesta.
2. Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut – ihminen ennen hallintorakenteita
Oikea-aikaista apua ja aitoa kohtaamista
Yli 20 vuoden työura sosiaali- ja terveysalalla on opettanut minulle, että palvelujärjestelmän onnistumista ei mitata organisaatiokaavioilla, hallinnon koolla tai tuotettujen suoritteiden määrällä. Tärkeintä on se, saako ihminen tarvitsemansa avun oikeaan aikaan ja paraneeko hänen tilanteensa aidosti. Jokaisen ihmisen elämässä voi tulla hetki, jolloin omat voimat eivät riitä. Lapsiperheen arki voi kuormittua, nuori voi jäädä yksin ongelmiensa kanssa, työikäisen mielenterveys voi horjua tai ikääntynyt ihminen voi tarvita apua selviytyäkseen kotona. Silloin on tärkeää voida luottaa siihen, että apua saa ajoissa ja että joku todella kuuntelee. Joskus pienikin tuki oikealla hetkellä auttaa ihmistä löytämään voimavaransa uudelleen. Toisinaan tarvitaan pitkäjänteistä kuntoutusta, erityisosaamista ja vahvempia palveluita. Olennaista on tunnistaa ihmisen todellinen avuntarve eikä yrittää sovittaa kaikkia samaan ratkaisuun.
Tätä näkökulmaa olen pyrkinyt tuomaan myös paikalliseen päätöksentekoon. Kuuntelen mielelläni niin palveluiden käyttäjiä, läheisiä kuin ammattilaisiakin. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tilanteet ovat herättäneet minussa huolta. Olen nostanut esiin kysymyksiä siitä, tunnistetaanko avuntarve riittävän ajoissa ja saavatko ihmiset juuri heidän tilanteeseensa sopivaa tukea. Päätösten vaikutukset pitää uskaltaa selvittää myös silloin, kun taloudelliset tavoitteet näyttävät paperilla toteutuvan.
Olen työskennellyt mielenterveysasiakkaiden parissa, sairaanhoitajana, terapiatyössä, valmentajana sekä johtotehtävissä. Olen kohdannut ihmisiä elämän eri vaiheissa ja nähnyt, kuinka suuri merkitys oikea-aikaisella avulla, luottamuksella ja aidolla kohtaamisella voi olla.
Vaikuttavuus on enemmän kuin säästöjä
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan ennen kaikkea vaikuttavuutta. Kustannusvaikuttavuus ei tarkoita halvinta mahdollista palvelua, vaan sitä, että käytetyillä resursseilla saadaan aikaan todellista hyötyä. Jos ihminen ei saa apua ajoissa, ongelmat voivat vaikeutua ja lopulta aiheuttaa sekä enemmän inhimillistä kärsimystä että suurempia kustannuksia. Siksi onnistumista ei pidä mitata vain säästetyillä euroilla tai tuotettujen palveluiden määrällä, vaan myös sillä, miten ihmisten elämäntilanne ja toimintakyky muuttuvat.
Rahoituksen on huomioitava alueelliset erot
Sote-uudistuksen tavoitteissa oli paljon kannatettavaa: palveluiden yhdenvertaisuus, integraatio ja kustannusten hallinta. Toteutuksessa on kuitenkin ollut merkittäviä ongelmia. Hyvinvointialueet joutuivat aloittamaan toimintansa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja rahoitusjärjestelmä on osoittautunut ongelmalliseksi.
Mielestäni uudistuksen alkuperäisessä rahoituspohjassa ja siirtymävaiheen ratkaisuissa ei huomioitu riittävästi alueiden erilaisia lähtökohtia. Samalla hyvinvointialueille asetettiin odotuksia, joiden toteuttaminen on ollut käytettävissä olevilla resursseilla erittäin vaikeaa tai osin jopa mahdotonta.
Kaakkois-Suomessa tämä näkyy erityisen konkreettisesti. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa sekä Etelä-Savossa väestön väheneminen ja ikääntyminen haastavat palveluiden järjestämistä. Kun asukkaita on vähemmän mutta palvelutarve säilyy suurena tai kasvaa, pelkkään väestömäärään perustuva ajattelu ei riitä.
Hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioidaan jo nykyisin sairastavuutta, ikärakennetta ja muita palvelutarvetta kuvaavia tekijöitä. Haluan kuitenkin kehittää mallia niin, että myös muuttotappioalueiden pitkät etäisyydet, harva asutus, kiinteät kustannukset ja palveluiden saavutettavuus tulevat riittävästi huomioiduiksi. Kansalaisten oikeus välttämättömiin palveluihin ei saa riippua kohtuuttomasti postinumerosta.
Pelkkä lisärahoitus ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Tarvitsemme luovuutta ja rohkeutta uudistaa toimintatapoja sekä purkaa vanhoja rakenteita, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan. Meidän pitäisi uskaltaa kysyä, miten palvelut rakennettaisiin, jos lähtökohtana olisivat nykyiset tarpeet eivätkä vuosikymmenten aikana muodostuneet organisaatiorajat. Uudistaminen vaatii vahvaa muutosjohtamista ja uskallusta luopua totutuista käytännöistä.
Haluan vahvistaa moniammatillista yhteistyötä, toimivia hoito- ja palveluketjuja sekä ammattilaisten mahdollisuuksia käyttää osaamistaan. Digitaaliset palvelut voivat parantaa saavutettavuutta, mutta ne eivät saa korvata henkilökohtaista kohtaamista silloin, kun ihminen sitä tarvitsee.
Toimivat palvelut koko Kaakkois-Suomeen
Myös ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen on panostettava nykyistä järjestelmällisemmin. Palveluiden tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman hyvän toimintakyvyn ylläpitäminen ja palauttaminen, ei pelkästään ongelmien hoitaminen niiden jo vaikeuduttua.
Kouvolalaisena pidän Ratamokeskuksen päivystyksen turvaamista tärkeänä, mutta haluan puolustaa toimivia ja saavutettavia palveluita koko Kaakkois-Suomessa. Haluan myös säilyttää Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan Kuusankoskella.
Minulle hyvä sosiaali- ja terveydenhuolto tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettei ihminen jää yksin silloin, kun hän tarvitsee apua. Että hänen tilanteensa otetaan vakavasti, hänen omaa ääntään kuullaan ja hän saa mahdollisuuden parempaan huomiseen.
Päätöksenteossa tarvitaan taloudellisen ymmärryksen lisäksi käytännön kokemusta, vaikuttavuustietoa ja rohkeutta tehdä asioita paremmin. Sote-järjestelmä on olemassa ihmisiä varten, ei päinvastoin.
3. Yrittäjyys, vastuullinen talous ja ihmisen oman toimijuuden vahvistaminen
Yrittäjyys luo työtä ja hyvinvointia
Suomen hyvinvointi rakentuu työstä, yrittäjyydestä ja siitä, että ihmisillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään. Ilman menestyviä yrityksiä ei synny riittävästi työpaikkoja, verotuloja eikä edellytyksiä rahoittaa yhteiskunnan palveluita. Siksi yrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistaminen edelleen on yksi tärkeimmistä talouspoliittisista tavoitteistani.
Erityisen tärkeänä pidän pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten turvaamista. Haluan kiinnittää erityistä huomiota mikro- ja yksinyrittäjien asemaan. He kantavat usein huomattavan henkilökohtaisen taloudellisen riskin, työllistävät itsensä ja parhaimmillaan myös muita. Monella paikkakunnalla juuri pienet yritykset ylläpitävät palveluita, jotka muuten katoaisivat kokonaan.
Olen itse toiminut sosiaali- ja terveysalan yrityksen osaomistajana ja ollut mukana kehittämässä sen toimintaa. Tiedän, ettei yrittäjyys ole pelkästään vapautta tehdä päätöksiä, vaan myös vastuuta työntekijöistä, asiakkaista ja toiminnan jatkuvuudesta. Yrittäjä joutuu katsomaan tulevaisuuteen, tekemään vaikeitakin ratkaisuja ja kantamaan niiden seuraukset. Erityisesti pienissä yrityksissä yrittäjän oma toimeentulo ja yrityksen talous ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Siksi päätöksenteossa pitäisi ymmärtää paremmin, miltä uudet velvoitteet ja kustannukset näyttävät pienen yrityksen arjessa. Tarvitsemme yhteiskunnan, jossa yrittäjyyteen kannustetaan ja jossa myös epäonnistumisen jälkeen on mahdollista yrittää uudelleen.
Yrittäjyyden esteitä on purettava
Yrittäjän arki ei saa kulua kohtuuttomaan byrokratiaan, epävarmuuteen ja jatkuvasti kasvaviin kustannuksiin. Yrityksen perustamisen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen ja toiminnan laajentamisen pitää olla nykyistä helpompaa. Tarvitsemme ennakoitavaa verotusta, sujuvampia lupaprosesseja ja sääntelyä, joka huomioi erikokoisten yritysten todelliset mahdollisuudet täyttää velvoitteensa.
Haluan myös uudistaa yrittäjien eläkejärjestelmää. YEL-maksujen pitää olla oikeudenmukaisia ja perustua mahdollisimman hyvin yrittäjän todelliseen taloudelliseen tilanteeseen. Järjestelmän on turvattava yrittäjälle riittävä sosiaaliturva, mutta maksut eivät saa muodostua esteeksi yritystoiminnan jatkamiselle. Myös eläkejärjestelmän rahoituksen pitkäjänteisiä vaihtoehtoja, kuten osittaista rahastointia, on syytä selvittää.
Yritystukien painopisteitä on muutettava
Yritystukijärjestelmä tarvitsee kriittistä tarkastelua. En pidä perusteltuna, että erittäin suuret ja vakavaraiset yritykset voivat saada merkittäviä julkisia tukia samalla, kun pienyrittäjät kamppailevat toimintansa peruskustannusten kanssa.
Yritystukia ei kuitenkaan pidä tarkastella pelkästään yrityksen koon perusteella. On erotettava toisistaan jatkuvat toimintatuet ja sellaiset tutkimus-, kehitys- tai investointihankkeet, joista voi syntyä merkittävää yhteiskunnallista hyötyä. Julkisen rahoituksen pitää olla perusteltua, läpinäkyvää ja vaikuttavaa. Veronmaksajien rahaa ei tule käyttää yritysten normaalien liiketoimintariskien siirtämiseen yhteiskunnan kannettavaksi.
Kaakkois-Suomessa yrittäjyyden merkitys korostuu. Itärajan muuttunut tilanne, teollisuuden rakennemuutokset ja väestön väheneminen haastavat alueemme taloutta. Tarvitsemme uusia investointeja, toimivia liikenneyhteyksiä, kilpailukykyistä energiaa ja paikallisia yrityksiä, joilla on mahdollisuus kasvaa.
Ihmisen omaa toimijuutta on vahvistettava
Talouden vahvistamisessa on kuitenkin kyse myös ihmisestä. Minulle tärkeä käsite on minäpystyvyys: ihmisen kokemus siitä, että hän kykenee vaikuttamaan omaan elämäänsä ja selviytymään haasteista. Olen nähnyt työurallani, kuinka suuri merkitys tällä kokemuksella voi olla.
Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä onnistumiselle, ei tehdä ihmisestä passiivista palveluiden tai tukien vastaanottajaa. Koulutuksen, kuntoutuksen, sosiaaliturvan ja työllisyyspalveluiden pitäisi vahvistaa ihmisen mahdollisuuksia ottaa vastuuta omasta elämästään. Avun on oltava saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan, mutta sen tavoitteena tulee olla myös toimintakyvyn ja itsenäisyyden vahvistuminen.
Sosiaaliturvan tulee kannustaa aktiivisuuten
Kaikki eivät lähde samalta viivalta, eikä jokainen pysty samoihin asioihin. Siksi vastuulliseen yhteiskuntaan kuuluu myös heikommassa asemassa olevista huolehtiminen. Oma vastuu ja yhteiskunnan tuki eivät ole toistensa vastakohtia, vaan parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan. Sosiaaliturvan on oltava turvaverkko silloin, kun ihminen sitä tarvitsee, mutta sen tulee myös kannustaa aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen. Kannatan sosiaaliturvan vastikkeellisuuden vahvistamista työ- ja toimintakykyisille ihmisille. Vastikkeena voisi olla esimerkiksi työntekoa, opiskelua tai muuta yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa. Tavoitteena ei saa olla ihmisten rankaiseminen, vaan osallisuuden, toimintakyvyn ja työllistymismahdollisuuksien vahvistaminen. Jokaisen elämäntilanne ja todellinen toimintakyky on kuitenkin huomioitava. Sairaus tai muu perusteltu este ei saa johtaa kohtuuttomiin seuraamuksiin. Yhteiskunnan on tarjottava mahdollisuuksia osallistua, mutta myös ihmisellä itsellään on vastuu tarttua niihin kykyjensä mukaan.
Haluan rakentaa Suomea, jossa työnteko kannattaa, yrittäminen on mahdollista ja jokainen saa edellytyksiä käyttää omia kykyjään. Vahva talous ei ole itseisarvo, vaan perusta sille, että voimme huolehtia myös tulevaisuuden hyvinvoinnista.