Kouvolan Sanomien jutussa 7.5.2021 kerrottiin siitä, miten nuoria ei ole lähtenyt kuntavaaleihin mukaan. Myös pääkirjoitus 9.5. otti asiaan kantaa. Jäin miettimään jutusta sitä, miten kova poliittinen peli on ehdokkaita yllättänyt, ja miten yleistä se ehdokkaiden keskuudessa on. Valitettavaa on, että myös sosiaalisesta mediasta on tullut julkinen lynkkayspaikka. Miten me aikuiset ihmiset hyökkäämme henkilökohtaisesti toisiamme vastaan? Sorrun joskus itsekin osoittelemaan epäkohdista muita, kun oikeasti minun pitäisi kysyä itseltäni, mitä minä voin tehdä, että asiat menisivät parempaan suuntaan? Mihin on unohtunut se, että asiat riitelevät keskenään, eivätkä ihmiset?
Olen pohtinut poliittista pelaamista ehdolle mukaan lähdöstä saakka. Epäkunnioittavaan peliin en halua lähteä, sillä uskon siihen, että politiikkaa voidaan tehdä yhteisymmärryksessä toista ihmistä kunnioittaen. Pääkirjoituksen mukaan jo neljä vuotta sitten tapahtui valtuuston nuorennusleikkaus, ilmapiirin muutosta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja politiikan tekemistä jatkettiin samalla tavalla. Uskon siihen, että jokaisen päättävälle paikalle pääsevän henkilön tavoitteena on yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi. Ja uskon myös siihen, että jokainen voi katsoa omaa itseään pidemmälle sen yhteisen hyvän eteen, jonka vuoksi kaupunginvaltuutetut neljän vuoden välein valitaan. Jos olemme eri mieltä tulokulmasta, se ei tarkoita, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä. Politiikassa tulee pystyä tekemään kompromisseja ja yhteistyötä yli puoluerajojen toista kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa katsotaan kokonaiskuvaa mielellään pitkälle tulevaisuuteen.
Huomataan hyvä, omat sekä toisten vahvuudet. Näiden avulla kohti sujuvaa ja kunnioittavaa yhteistyötä yli puoluerajojen.
Ystävällisin terveisin,
ikuinen optimisti
Elina Ketonen 