Kyselyyn vastanneista lapsista 7 % kertoi, ettei kotona ole säännöllisesti riittävästi ruokaa, koska siihen ei ole varaa.
Heikosti toimeentulevien perheiden lapsista 51 % on ollut huolissaan perheensä taloudellisesta tilanteesta ja 38 % vanhempiensa jaksamisesta.
Nuo luvut tuntuvat pahalta. Lapsen ei pitäisi joutua miettimään, riittävätkö rahat ruokaan tai jaksaako äiti tai isä enää. Eikä lapsen pitäisi joutua jättämään omia tarpeitaan kertomatta siksi, ettei halua aiheuttaa vanhemmilleen lisää huolta.
Moni vanhempi tekee varmasti kaikkensa lastensa eteen. Silti jatkuva huoli toimeentulosta voi kuluttaa koko perheen voimavaroja.
Julkista taloutta on pakko tasapainottaa, mutta lasten hätää ei voi ohittaa. Myös tehtyjen säästöpäätösten vaikutukset lapsiperheisiin on uskallettava arvioida rehellisesti. Tässä ei pitäisi olla kyse hallituksen tai opposition pisteiden keräämisestä, vaan siitä, miten perheitä voidaan auttaa mahdollisimman vaikuttavasti.
Kaikki ratkaisut eivät kuitenkaan vaadi uusia, kalliita tukijärjestelmiä.
Itse haluaisin suunnata järjestörahoitusta entistä vahvemmin toimintaan, jossa ihmisiä oikeasti kohdataan ja autetaan. Vähemmän päällekkäisiä rakenteita, enemmän konkreettista apua perheiden arkeen.
Yksi hyvä esimerkki olisi maksuton kesäruokailu lapsille. Kouluruokailun taukoaminen voi olla pienituloiselle perheelle iso lisämeno. Voisimmeko hyödyntää koulujen keittiöitä ja tiloja sekä kuntien, järjestöjen ja seurakuntien yhteistyötä?
Myös harrastusvälineiden lainaamot, maksuttomat harrastusmahdollisuudet ja helposti saatava talous- ja palveluneuvonta olisivat käytännön keinoja auttaa.
Näitä voitaisiin kokeilla paikallisesti, seurata kustannuksia ja tuloksia sekä laajentaa sitä, mikä toimii.
Samalla sosiaaliturvan pitää kannustaa työntekoon, mutta myös turvata niiden perheiden toimeentulo, jotka eivät omin voimin pärjää. Vanhempien uupumiseen ja perheiden vaikeuksiin pitäisi saada apua ajoissa, ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.
Minusta vastuullinen taloudenhoito ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen eivät ole toistensa vastakohtia. Kyse on myös siitä, mihin käytettävissä olevat rahat suunnataan. Lapsen tehtävä on saada olla lapsi. Ei kantaa huolta siitä, miten perhe selviää seuraavasta kuukaudesta tai omasta tulevaisuudestaan.