Työhyvinvointi syntyy arjessa – ei pelkissä suunnitelmissa

Kouvolan kaupungin valtuusto hyväksyi maanantaina 8.12.2025 henkilöstösuunnitelman vuosille 2026–2029. Suunnitelma antaa suuntaviivoja tuleville vuosille, mutta työhyvinvoinnin osalta tarvitsemme sanojen lisäksi myös tekoja.

On tärkeää muistaa, että työhyvinvointi on ennen kaikkea yksilöllinen kokemus. Se ei muodostu strategioissa, vaan arjen tasolla: esihenkilötyössä, työyhteisön kulttuurissa, kuormituksen jakautumisessa ja siinä, miten työntekijä kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Hyvinvointia ei synnytetä valtuustosalissa, vaan työpaikoilla.

Keskustelussa nousevat usein esiin sairauspoissaolot, mutta ne eivät ole hyvä tai riittävä mittari työhyvinvoinnista. Sairauspoissaolot kertovat vasta siitä, että jokin on mennyt pieleen. Sen sijaan työn ilo, työn imu ja kokemus työn merkityksellisyydestä ennakoivat paljon paremmin, miten työntekijät voivat ja miten he suoriutuvat. Näiden mittaamiseen ja vahvistamiseen tarvitaan selkeitä, käytännönläheisiä toimia.

Työntekijöiden aito mahdollisuus vaikuttaa omaa työtään koskeviin ratkaisuihin on keskeinen osa hyvinvointia. Kuuleminen ei saa olla muodollista, eikä palautteen kerääminen itseisarvo. Näkemyksillä on oltava todellista painoarvoa silloin, kun arjen käytäntöjä ja resursseja suunnitellaan.

Myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on ratkaisevaa. Kyse ei ole vain työaikajoustoista, vaan kulttuurista, jossa palautumiselle annetaan arvo ja jossa yksilölliset elämäntilanteet huomioidaan. Tasapainon mahdollistaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin parempana jaksamisena ja pienempänä henkilöstön vaihtuvuutena.

Henkilöstösuunnitelma luo puitteet, mutta todellinen työhyvinvointi syntyy vasta silloin, kun suunnitelma muuttuu käytännön teoiksi. Kouvola tarvitsee konkreettisia, työntekijän arkeen ulottuvia ratkaisuja, jotka tukevat jaksamista, motivaatiota ja työn merkityksellisyyttä, sillä juuri siinä sijaitsee kaupungin tärkein voimavara.

Lopulta on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: laadukasta työtä voi tuottaa vain hyvinvoiva ihminen. Kun pidämme huolta niistä, jotka tekevät kaupungin palvelut mahdollisiksi, he voivat puolestaan pitää huolta kouvolalaisista. Tämä on paras ja kestävin investointi, jonka kaupunki voi tehdä.

Asiakasohjausryhmät ja hankintayksiköt murentavat ammattilaisten päätösvallan

Sosiaalityöntekijäin liitto on tehnyt rikosilmoituksen asiakasohjausryhmien (ASO-ryhmät) käytännöistä hyvinvointialueilla. Liiton selvityksen mukaan kyse ei ole yksittäisistä virheistä, vaan rakenteista, joissa työntekijöiden ammatillinen harkinta ohitetaan hallinnollisella päätöksenteolla.

Luottamushenkilönä olen saanut tietooni tapauksia, joissa hankintayksikkö on käytännössä syrjäyttänyt asiakkaasta vastaavan sosiaalityöntekijän päätöksen. Asiakas on ohjattu palveluun sopimusteknisin perustein, ei asiakkaan palvelutarpeen mukaan. Seurauksena asiakkaan tilanne on huonontunut, palveluketju katkennut ja kuntoutuminen vaarantunut.

Sosiaalityöntekijäin liitto on tehnyt rikosilmoituksen asiakasohjausryhmien (ASO-ryhmät) käytännöistä hyvinvointialueilla. Liiton selvityksen mukaan kyse ei ole yksittäisistä virheistä, vaan rakenteista, joissa työntekijöiden ammatillinen harkinta ohitetaan hallinnollisella päätöksenteolla.

Tästä huolimatta vastuu asiakasprosessista jää sille ammattilaiselle, joka tuntee asiakkaan tilanteen ja kantaa eettisen sekä ammatillisen vastuun. Päätösvaltaa ei kuitenkaan tosiasiassa ole, jos ratkaisut tehdään hallinnollisessa ryhmässä, jossa istuu henkilöitä, joilla ei ole asiakkaaseen liittyvää ammattivastuuta.

Moniammatillinen yhteistyö ei tarkoita sitä, että ammatillinen arvio korvataan excel-taulukolla tai kilpailutuksen perusteilla. Asiakkaan elämä ei ole sopimustekninen tuote eikä kustannuspaikka.

Hyvinvointialueilla puhutaan vaikuttavuudesta ja kokonaiskuvasta, mutta todellista vaikuttavuutta ei synny, jos se tärkein unohdetaan: asiakkaan oikeusturva ja ammattilaisten asiantuntemus.

Luottamushenkilönä sanon tämän yksiselitteisesti: hallinnolliset rakenteet eivät saa ohittaa lakia, ammattietiikkaa eikä ihmistä, jonka elämä on päätösten keskiössä.

Hyvinvointialueilla toistellaan, että rahat ovat loppu ja ennaltaehkäisyyn täytyy panostaa. Se on tärkeää, mutta ennaltaehkäisy ei toteudu silläkään, että nuoret jätetään ilman tukea silloin, kun he ovat jo kriisissä. Meillä ei ole varaa päästää enää yhtään nuorta eläkeputkeen 18-vuotiaana, koska he eivät ole saaneet oikea-aikaista apua. Lisäksi on muistettava, että yksityisissä lastensuojelun ja erityisyksiköiden palveluissa on usein sellaista erityisosaamista ja työntekijöiden pysyvyyttä, jota hyvinvointialueiden omissa yksiköissä ei välttämättä ole. Pysyvät ihmissuhteet sekä ammatillinen osaaminen ovat lasten ja nuorten kasvun, kehittymisen ja turvallisuuden kokemisen kannalta olennaisia. Talous ei saa olla tekosyy sille, että esimerkiksi nuori tai kuka tahansa joka tarvitsee apua, jää ilman tarvitsemaansa tukea.

Kun narratiivi romahtaa, hiljaisuus alkaa

Tulitauon jälkeen Gazassa on tullut näkyviin ilmiöitä, joita monet eivät halua nähdä. Sosiaalisessa mediassa levinneet videot ja kansainväliset uutisraportit osoittavat, että Hamasin taistelijat ovat teloittaneet siviilejä julkisesti, syyttäen heitä yhteistyöstä Israelin kanssa. Yhdysvaltain CENTCOM on vaatinut Hamasilta väkivallan lopettamista ja aseista riisumista. Tulitauon jälkeen järjestö on pyrkinyt palauttamaan kontrolliaan väkivalloin klaaneja ja paikallisia ryhmiä vastaan, ei suinkaan suojelemaan omaa väestöään.

Kun Israel puolustautui Hamasin hyökkäyksiä vastaan, kansainväliset ja suomalaiset tietyt piirit syyttivät sitä nopeasti “kansanmurhasta”. Nyt, kun väkivalta kohdistuu palestiinalaisiin Hamasin toimesta, samat äänet ovat vaienneet. Tämä kertoo moraalisesta valikoinnista, jossa ihmisoikeudet eivät ole universaali periaate, vaan poliittinen väline.

Kaksoisstandardeja näkyy myös muualla. Syyriassa hallintoon liitetyt joukot ja miliisit ovat syyllistyneet julkisiin teloituksiin ja vakaviin ihmisoikeusrikoksiin. Amnesty International ja Reuters ovat dokumentoineet Syyrian eri alueilla tapahtuneita joukkomurhia, joissa siviilejä on tapettu kodeissaan, kouluissa ja sairaaloissa. YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan druze-yhteisöihin kohdistuneet hyökkäykset ovat sisältäneet järjestelmällistä seksuaaliväkivaltaa, sieppauksia ja kidutusta, tekoja, joita on käytetty pelon ja nöyryyttämisen välineenä. Näistä tapahtumista ei ole syntynyt globaalia mielenilmausten aaltoa tai näkyvää solidaarisuutta, kuten Gazan kohdalla on käynyt.

Myös Nigeriassa kristittyihin kohdistuva väkivalta jatkuu laajamittaisena. Vuoden 2025 aikana on raportoitu tuhansien kristittyjen kuolemista Boko Haramin ja Fulani-jihadistien hyökkäyksissä. Kylät on poltettu, kirkkoja tuhottu ja pappeja siepattu. Kansainväliset järjestöt, kuten Open Doors ja Intersociety, arvioivat, että kymmeniä tuhansia nigerialaisia kristittyjä on tapettu vuodesta 2009 lähtien. Tästä huolimatta länsimaissa ei ole nähty kampanjoita tai mielenilmauksia, jotka vaatisivat vastuuta tekijöiltä tai suojelua uhreille.

Näiden tapausten yhteinen nimittäjä on valikoiva reagointi. Kun tekijänä on länsivaltio, erityisesti Israel, moraalinen paheksunta on välitön ja erittäin äänekäs. Kun taas väkivallan taustalla on islamistinen liike, autoritäärinen hallinto tai Afrikan aseellinen ryhmä, keskustelu vaimenee.

Tämä ei ole puolueettomuutta, vaan osoitus siitä, että osa ihmisoikeuspuheesta on selkeästi alistettu ideologialle. Ihmisoikeudet eivät voi olla suhteellisia. Johdonmukainen ihmisoikeusajattelu edellyttää, että samat periaatteet pätevät kaikissa konflikteissa.

Veto- ja pitovoima voivat ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden

Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelman opinnot ovat olleet erinomainen tuki valtuustotyöhöni niin hyvinvointialueella kuin Kouvolan kaupunginvaltuustossakin. Kun käsittelemme strategiakysymyksiä tai henkilöstöön liittyviä linjauksia, pystyn peilaamaan päätöksiä tutkimusperustaiseen tietoon. Opintojen kautta olen saanut syventää ymmärrystäni, miten työhyvinvointi, johtaminen ja veto- ja pitovoima kytkeytyvät suoraan palvelujen laatuun ja kuntalaisten hyvinvointiin.

Joidenkin mielestä sanat veto- ja pitovoima alkavat jo kyllästyttää. Ymmärrän sen. Ne ovat olleet esillä paljon, mutta minusta kyse ei ole iskusanoista vaan koko sote-järjestelmämme tulevaisuuden kannalta ratkaisevasta kysymyksestä. Kestävät sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät, että työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, turvalliseksi ja reiluksi.

Veto- ja pitovoima eivät synny palkasta tai hienoista sloganeista. Ne syntyvät arjessa, johtamisen ja työyhteisön kautta. Kun työntekijä voi vaikuttaa omaan työhönsä, tulee kuulluksi ja saa arvostusta, hän haluaa jäädä. Tämä on tutkimusnäytön valossa selvä: työn vaatimukset eivät yksin kuormita, vaan ratkaisevaa on hallinnan tunne ja oikeudenmukaisuus.Jos ihminen kokee antavansa kaikkensa mutta ei saa vastinetta, ei kiitosta, tukea tai turvallisuutta, hän todennäköisesti väsyy tai turhautuu ja vaihtaa alaa.

Olen samaa mieltä kuin Hyvän työn ohjelma (2024–2027) korostaa: hyvä johtaminen on sote-alan pitovoiman avain. Meidän täytyy varmistaa, että esihenkilöillä on riittävä tuki ja osaaminen johtaa ihmisiä, ei pelkästään prosesseja. Hallinnon ja johtamisen tulee olla läpinäkyvää ja reilua, ja työntekijöille on annettava todellinen mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Johtaminen, joka perustuu luottamukseen, oikeudenmukaisuuteen ja arvostukseen, ei maksa ylimääräistä, mutta sen vaikutus näkyy suoraan työssä jaksamisena, palvelun laadussa ja työn tuloksissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon veto- ja pitovoima eivät ole vain henkilöstöhallinnon kysymyksiä. Ne ovat yhteiskunnallinen ja moraalinen kysymys: miten suhtaudumme niihin ihmisiin, jotka huolehtivat meistä, lapsistamme ja ikääntyvistä vanhemmistamme. Jos emme arvosta heitä riittävästi, menetämme heidät. Ja jos menetämme heidät, menetämme myös hyvinvointiyhteiskunnan pohjan.

Olen vakuuttunut siitä, että veto- ja pitovoima rakentuvat kolmesta asiasta: johtamisesta, arvostuksesta ja yhteisöllisyydestä. Tarvitsemme esihenkilöitä, jotka kantavat vastuuta ja tekevät rohkeita päätöksiä. Tarvitsemme työnantajia, jotka näkevät henkilöstönsä voimavarana, eivät kulueränä. Ja tarvitsemme työyhteisöjä, joissa vallitsee luottamus ja reiluus.

Sote-ala on edelleen vetovoimainen, mutta vain, jos pidämme siitä huolta. Meidän on tehtävä hyvinvointialueista sellaisia työnantajia, joihin parhaat osaajat haluavat tulla ja jäädä. Tämä on taloudellisesti järkevää, inhimillisesti oikein sekä poliittisesti vastuullista.

Kun työntekijä kokee tulevansa arvostetuksi ja voi tehdä työnsä hyvin, koko järjestelmä voi hyvin. Siksi sote-alan veto- ja pitovoima eivät ole pelkkä hallinnollinen tavoite. Ne ovat elinehto sille, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä.

Sanojen käytön on perustuttava tosiasioihin

On täysin oikeutettua olla huolissaan Gazan siviilien kärsimyksistä. Niin minäkin olen. Tilanne on humanitaarisesti kestämätön ja vaatii kiireellisiä kansainvälisiä toimia. Kuitenkin vakavien syytösten, kuten kansanmurhan, käyttö vaatii erityistä tarkkuutta ja juridista perustaa. Näin vakavien väitteiden on perustuttava tosiasioihin, ei yksipuolisiin tai poliittisesti värittyneisiin tulkintoihin.

Kansanmurha ei ole retorinen käsite vaan juridinen määritelmä, jonka YK on määritellyt vuoden 1948 kansanmurhasopimuksessa. Sen mukaan kansanmurha tarkoittaa tarkoituksellista pyrkimystä tuhota kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä – kokonaan tai osittain. Tätä erityistä intentiota (dolus specialis) ei ole toistaiseksi osoitettu Israelin toimissa Gazassa. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat, mukaan lukien Israelin ja YK:n ulkopuoliset analyytikot, eivät ole todenneet, että Israelin toimet täyttäisivät kansanmurhan tunnusmerkit. Siviiliuhrit, niin traagisia kuin ne ovatkin, eivät vielä juridisesti osoita kansanmurhaa.

Israelin puolustusvoimat on toistuvasti ilmoittanut pyrkivänsä minimoimaan siviiliuhreja ja käyttäneensä varoituksia ennen iskuja. Hamasin taktiikka piiloutua siviilien keskelle tekee tilanteesta monin tavoin moraalisesti ja sotilaallisesti äärimmäisen vaikean. Hamasin toiminta – joka aloitti sodan lokakuun 7. päivän 2023 joukkoteurastuksella ja otti satoja panttivankeja – on jätetty lähes kokonaan pois julkisesta keskustelusta.

Entä sitten ruoka-apu? Moni kansainvälinen järjestö on vetäytynyt avun jakamisesta Gazassa, ei siksi, ettei ruokaa olisi saatavilla, vaan siksi että osa järjestöistä ei hyväksy Israelin ja USA:n koordinoimaa uutta avustusjärjestelmää. Näin ollen jaettavissa oleva ruoka ei tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Ei siksi, että Israel pyrkisi näännyttämään kansaa, vaan koska osa järjestöistä kieltäytyy osallistumasta järjestelmään, jonka he kokevat poliittisesti epäluotettavaksi. Samalla Israel ja sen liittolaiset ovat pyrkineet mahdollistamaan humanitaariset tauot ja ruoka-avun pudotuksia ilmateitse.

Oikea kysymys kuuluu: miksi kansainvälinen yhteisö ei painosta Hamasia vapauttamaan panttivankeja? Sodan katkaiseminen olisi ollut mahdollista, mikäli Hamas olisi suostunut vapauttamaan siviilit, joiden vankeus on suora seuraus sen omasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä.

Kukaan ei voi eikä saa katsoa Gazan tilannetta välinpitämättömästi. Mutta jos haluamme edistää rauhaa, turvallisuutta ja oikeutta, tarvitsemme enemmän kuin retoriikkaa. Tarvitsemme myös tosiasioihin nojaavaa, tasapainoista keskustelua. Kansanmurhasyytöksillä on painoarvo vain silloin, kun ne perustuvat kansainvälisen oikeuden kriteereihin. Muussa tapauksessa niistä tulee ase, joka tuhoaa mahdollisuuden rakentavaan dialogiin.

(Lähetin tämän tekstin tällaisenaan Kouvolan Sanomiin 28.7.25)

KPL:n liputus-päätös on maltillinen ja perusteltu

Kouvolan Sanomat uutisoivat KPL:n kieltäytymisestä yhteisliputuksesta Priden kanssa. Tämä levisi valtakunnalliseksi uutisoinniksi. Kirjoitin asiasta mielipidevastineen Kouvolan Sanomiin:

Kouvolan Pallonlyöjien päätös olla liputtamatta yhtä aikaa Pride-lipun kanssa on herättänyt voimakasta keskustelua. Kuitenkin KPL:n hallituksen puheenjohtaja Harri Lehto ilmaisi kannanoton avoimesti ja selkeästi: seura ei halua osallistua poliittiseksi koettuun liputukseen, mutta ei ole myöskään Pride-liikettä vastaan.Hän toi samalla esiin, että seura on sitoutunut vahvoihin arvoihin, joihin lukeutuvat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja kaikkien kunnioittaminen.

On hyvä muistaa, että urheiluseuroilla on oikeus linjata oma näkyvyytensä julkisissa tapahtumissa. KPL ei ole kieltäytynyt yhteistyöstä, vaan päättänyt pysyä neutraalina, koska haluaa kunnioittaa kaikkia seuraan kuuluvia – riippumatta heidän näkemyksistään tai identiteetistään. Tässä ei ole kyse syrjinnästä, vaan tasapainoisesta harkinnasta.

Erityisen hämmästyttävää on, kuinka näin asiallisesti perusteltu ja kohteliaasti ilmoitettu kanta on johtanut paheksuntaan, joka on paisunut valtakunnallisiin otsikoihin asti.

Vaikuttaa siltä, että loukkaannutaan periaatteen vuoksi, vaikka todellista syrjintää ei ole tapahtunut. Se on harmillista ja vie tilaa aidolta tasa-arvokeskustelulta.

Julkinen keskustelu kaipaisi enemmän ymmärrystä ja vähemmän vastakkainasettelua. KPL:n päätös vaikuttaa harkitulta ja johdonmukaiselta – ja Lehdon tapa perustella sitä julkisesti on arvostettava esimerkki avoimuudesta. Hän ei piiloudu, vaan kantaa vastuunsa.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä arvoja. Niiden puolesta voi seistä monin tavoin – myös ilman yhteisliputusta. Kunnioitetaan myös niitä, jotka haluavat ilmaista arvojaan omalla tavallaan.

Uudet valtuustokaudet käyntiin

Nyt on virallisesti molemmat valtuustokaudet startattu, ja olen kiitollinen ja uusista luottamustehtävistä. Tulin valituksi Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaalipalvelujen palvelulautakunnan varapuheenjohtajaksi sekä terveyden ja sairaanhoidon palvelulautakunnan varajäseneksi. Lisäksi toimin Kouvolan kaupungin kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenenä. Näiden tehtävien kautta pääsen osallistumaan monipuolisesti alueemme palveluiden kehittämiseen – niin hyvinvointialueella kuin kunnallisella puolella.

Lähden uuteen kauteen avoimin mielin ja vahvalla tahtotilalla tehdä rakentavaa yhteistyötä. Pitkä työhistoriani mielenterveys- ja päihdetyön sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden parissa, yhdistettynä terapeutin sekä johtamisen koulutuksiin, antaa minulle käytännönläheisen ja ihmislähtöisen näkökulman päätöksentekoon. On hienoa päästä hyödyntämään omaa ammattitaitoa sellaisessa työssä, jossa yhteinen tavoite on sujuvat, vaikuttavat ja inhimilliset palvelut kaikille.

Valtuusto- ja lautakuntatyöskentely on minulle ennen kaikkea paikka oppia, vaikuttaa ja kuunnella. Uskon siihen, että asiat eivät muutu pelkällä tahdolla, mutta määrätietoisella yhteistyöllä, tiedolla ja sydämellä voidaan saada paljon aikaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti toimivaa hyvinvointia!

Kiitos!

Kiitos kaikille äänestäjille. Tuloksen vahvistuminen Kouvolan kuntavaalien osalta meni pitkälle yöhön. Kouvolassa äänimääräni nousi vuoden 2021 vaalien 126 äänestä 197 ääneen. Kymenlaakson aluevaalien äänisaalis pieneni 9 äänellä kolmen vuoden takaisesta.

Paikkaneuvottelujen jälkeen tiedän, missä toimielimissä pääsen tekemään töitä toimivamman hyvinvoinnin eteen Kouvolassa sekä Kymenlaaksolla.

Terapiatakuusta ja psykiatrian hoitolinjoista

Nuorten terapiatakuu on elintärkeä aloite, joka pyrkii varmistamaan oikea-aikaisen ja asianmukaisen mielenterveystuen nuorille. Nuoruus on herkkä kehitysvaihe, jossa oikeanlainen tuki voi merkittävästi vaikuttaa elämän suuntaan. Varhainen puuttuminen ja tuki voivat ehkäistä vakavampien mielenterveysongelmien kehittymistä ja edistää nuorten hyvinvointia.​

Nykyiset psykiatriset hoitokäytännöt painottavat monesti lääkitystä, mutta on tärkeää siirtää painopistettä enemmän kohti terapeuttisia työskentelyä sekä ratkaisukeskeisiä menetelmiä. Terapiakeskeinen lähestymistapa tarjoaa nuorille työkaluja käsitellä haasteitaan ja kehittää selviytymiskeinoja. Ennen kaikkea jokainen lapsi ja nuori tarvitsee turvallisen ja vakaan aikuisen elämäänsä.

Suomessa psykoterapeuttikoulutuksen korkea hinta ja rajallinen koulutuspaikkojen määrä rajoittavat terapeutiksi hakeutuvien määrää. Koulutuksen kustannukset ovat kymmeniä tuhansia euroja välillä, mikä on merkittävä taloudellinen panostus. Koulutuspaikkojen lisääminen ja kustannusten alentaminen ovat välttämättömiä toimia, jotta voimme vastata kasvavaan terapiatarpeeseen.​

Psykoterapeuttikoulutuksen laadun varmistamiseksi olisi tärkeää asettaa selkeät kriteerit korkean hinnan asemesta: soveltuva pohjakoulutus terveysalalta, vähintään viiden vuoden työkokemus mielenterveystyöstä tai lastensuojelusta sekä perusteelliset pääsykokeet ja haastattelut. Näin varmistetaan, että alalle päätyy motivoituneita ja päteviä ammattilaisia.​

Kymenlaakson hyvinvointialueella on viime vuosina tehty merkittäviä parannuksia erikoissairaanhoidon jonojen lyhentämisessä. Vuoden 2024 lopussa vain 4,6 % potilaista odotti kiireetöntä erikoissairaanhoitoa yli 180 vuorokautta, mikä on Suomen kolmanneksi alhaisin luku. Tämä osoittaa alueen sitoutumisen palveluiden saatavuuden parantamiseen.​

Kymenlaakson alueella on kuitenkin havaittu, että työikäisten sekä lasten ja nuorten määrät ovat vähentyneet jo pitkään, ja väestön ikääntyminen on voimakasta. Tämä korostaa tarvetta panostaa nuorten mielenterveyspalveluihin, jotta voidaan tukea jäljellä olevan nuoren väestön hyvinvointia ja ehkäistä mahdollisia mielenterveysongelmia ja tätä kautta saada alueellemme työssäkäyviä veronmaksajia.

Nuorten terapiatakuun toteuttaminen Kymenlaaksossa edellyttää resurssien kohdentamista ennaltaehkäiseviin palveluihin, matalan kynnyksen tukimuotoihin ja terapiapalveluiden saatavuuden parantamiseen. Tämä ei ainoastaan tue nuorten hyvinvointia, vaan myös vahvistaa koko yhteisön toimivuutta ja tulevaisuutta.