Olen pitänyt Kokoomusta sivistyspuolueena. Puolueena, jonka seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Puolueena, johon ovat aina mahtuneet niin konservatiivit kuin liberaalitkin, vaikka näkemyksemme yhteiskunnallisista ja arvokysymyksistä eivät kaikilta osin kohtaisi.
Viime aikojen keskustelu on saanut minut kuitenkin vakavasti pohtimaan, pitääkö tämä enää paikkansa.Vapaaseen demokratiaan kuuluu oikeus esittää myös epämukavia ja kriittisiä näkemyksiä. Islamia pitää voida arvioida ja kritisoida siinä missä kristinuskoa, muita uskontoja, ideologioita ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kritiikin tulee luonnollisesti kohdistua asioihin ja ajatuksiin, ei ihmisarvoon. Mutta vaikeiden aiheiden välttäminen tai keskustelijoiden sulkeminen ulos ei ole sivistyneen yhteiskunnan merkki.
Minun Kokoomukseeni mahtuvat ihmiset, joiden kanssa olen eri mieltä. Juuri siinä on moniäänisen kansanpuolueen arvo.
Siksi minua huolestuttaa kehitys, jossa yksittäisen kokoomuslaisen ympärille syntyvä kohu näyttää johtavan nopeasti keskusteluun siitä, onko hänellä enää paikkaa puolueessa. Puolueen pitäisi tällaisissa tilanteissa kyetä erottamaan toisistaan se, mitä ihminen todella on sanonut, ja se, millaiseksi hänen sanomisensa julkisessa keskustelussa tulkitaan.
Arvopuolueelta tarvitaan myös paineensietokykyä.Jos Kokoomus haluaa olla jatkossakin laaja kansanpuolue, sen on kestettävä sisäistä erimielisyyttä myös silloin, kun se tuntuu epämukavalta. Moniäänisyys ei voi tarkoittaa vain niiden näkemysten hyväksymistä, jotka kulloinkin ovat helpoimpia tai vähiten kohua aiheuttavia.
Olen seurannut tätä kehitystä erityisen huolestuneena myös konservatiivisen kokoomusnaisen näkökulmasta. Puolueesta on jo lähtenyt konservatiivisesti ajattelevia naisia. Myös Kokoomusnaisten ajama aloite aborttioikeuden kirjaamisesta perustuslakiin herätti kysymyksen siitä, kuinka paljon tilaa puolueessa ja sen järjestöissä todella halutaan jättää niille naisille, jotka ajattelevat arvokysymyksistä konservatiivisemmin.
Haluan, että Kokoomus voisi säilyä puolueena, jossa yhteinen arvopohja kantaa myös silloin, kun yksittäisistä kysymyksistä ollaan voimakkaasti eri mieltä.Omassa poliittisessa arjessani Kouvolassa ja Kymenlaakson hyvinvointialueella yhteistyö erilaisten ihmisten ja näkemysten välillä on toistaiseksi toiminut. Olen siitä aidosti iloinen. Siksi en kirjoita tätä siksi, että kokisin paikallisen yhteistyön epäonnistuneen, vaan koska valtakunnallinen suunta huolestuttaa minua.
Kokoomuksella ei mielestäni ole varaa ajaa konservatiivisesti ajattelevia jäseniään tilanteeseen, jossa heidän täytyy kysyä itseltään, onko puolueessa enää tilaa heidän arvoilleen. Jos vastaus alkaa liian monen kohdalla olla kielteinen, kato voi käydä nykyistä suuremmaksi.
Sivistyspuolueen vahvuutta ei mitata sillä, kuinka yksimielisiä sen jäsenet ovat.Se mitataan sillä, kuinka hyvin se kestää erimielisyyttä.
Toivon edelleen, että Kokoomuksen seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Meille kaikille.
Elina Ketonen 