Nuorten mielenterveysrahojen on mentävä nuorille – ei talouden paikkaamiseen

Kouvolan Sanomat uutisoi 13.3.2025, kuinka hyvinvointialueiden valmiudessa toteuttaa lasten ja nuorten terapiatakuuta on alueellisia eroja. Jo lähes 20 vuotta mielenterveystyötä tehneenä koen tärkeäksi painottaa, että Kymenlaaksossa on varmistettava, että kaikki terapiatakuuseen myönnetyt rahat kohdennetaan juuri niille, joille ne on tarkoitettu – lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin.

On huolestuttavaa, että terapiatakuuseen varattu 35 miljoonan euron rahoitus ei ole korvamerkitty, vaan sen jakautuminen on jätetty hyvinvointialueiden harkinnan varaan. Tämä avaa mahdollisuuden sille, että talousahdingossa painivat hyvinvointialueet käyttävät varoja muihin kuluihin sen sijaan, että ne panostaisivat ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön.

Nuorten mielenterveysongelmat, kuten ahdistuneisuus, masennus ja käytöshäiriöt, ovat lisääntyneet huolestuttavaa vauhtia. Käytännössä jokainen euro, joka sijoitetaan varhaiseen tukeen ja matalan kynnyksen palveluihin, vähentää tulevaisuudessa kalliimpien erikoissairaanhoidon palveluiden tarvetta. Jos rahoitus hajaantuu muihin menoihin, riskinä on, että jonot kasvavat entisestään ja nuoret jäävät ilman tarvitsemaansa apua.

Kymenlaakson hyvinvointialueella on jo aiemmin ollut porrasteinen malli mielenterveyspalveluiden tarjoamiseen, ja on rohkaisevaa kuulla, että henkilöstöä koulutetaan edelleen. Nyt tärkeintä on varmistaa, että koulutetut ammattilaiset voivat keskittyä tehtäväänsä ilman resurssivajetta ja että terapiatakuun mukaiset palvelut todella toteutuvat. Työntekijöiden traumatietoisuuden lisääminen sekä ratkaisukeskeisten menetelmien käyttöönotto vahvistavat nuorten kuntoutumista opiskelu- ja työelämään saakka.

Toivon, että tulevat päättäjät ja viranomaiset Kymenlaaksossa ottavat vastuunsa vakavasti ja pitävät huolen siitä, että terapiatakuuseen kohdennettu rahoitus menee juuri sinne, minne se on tarkoitettu – nuorten mielenterveyden turvaamiseen.

Näillä teemoilla kohti vaaleja

Olen ehdolla sekä Kouvolan kuntavaaleissa että Kymenlaakson aluevaaleissa. Numeroni Kouvolan kuntavaaleissa on 94 ja Kymenlaakson Hyvinvointialueen aluevaaleissa 2262

  1. Vaikuttavampaa varhaiskasvatusta ja perusopetusta sekä laadukkaampia ja laaja-alaisempia sote-palveluita, asiakasta aidosti kunnioittaen. Tämä tarkoittaa käytännössä, ettei esimerkiksi koulunkäynninohjaajia voida vähentää samassa tahdissa, kuin lapset vähenevät kouluissa. Yhä useampi lapsi ja nuori tarvitsee tukea koulunkäyntiinsä puhumattakaan turvallisten ja pysyvien aikuisten merkityksestä lasten kehittymisen tukena. Sote-palveluita tulee voida tuottaa ns. yhden luukun periaatteella ja esimerkiksi omalääkärimalli on saatava käytäntöön myös Kymenlaaksossa.
  2. Ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä kestävää hyvinvointia läpi elämänkaaren Kouvolassa ja Kymenlaaksossa. Ennaltaehkäisyyn tulee panostaa lasten, nuorten ja perheiden kohdalla. Riittävät resurssit varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on taattava ja samoin hyvinvointialueella tulee pystyä ohjaamaan varoja ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisyyn panostaminen pienentää raskaiden tukitoimien tarvetta myöhemmin.
  3. Hyvällä johtamisella voimavaroja työvuosiin. Laadukasta palvelua tuottaa hyvinvoiva työntekijä ja työhyvinvointi lähtee hyvästä johtamisesta. Työntekijöiden aitoa mahdollisuutta sovittaa yhteen työ ja vapaa-aika tulee tukea. Organisaation johdon sekä lähiesimiesten paras teko on panostaa työntekijänsä hyvinvointiin sekä hänen voimavarojensa ja lahjansa esiin tuomiseen. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa työssään pitkään ja innostaa muitakin tekemään parhaansa. 
  4. Asukkaiden etua ajattelevaa talouspolitiikkaa: rohkeaa rakenteiden uudistamista ja hallinnon purkamista. Hallinnosta on uskallettava purkaa ja kuunneltava tässä työntekijöitä itseään. Mitä oikeasti tarvitsee tehdä ja kuka sen voi tehdä? Valtuuston kokoja sekä kuntatasolla että aluetasolla on tarkasteltava. Lisäksi puolueiden ryhmärahasta on varaa leikata ja aluevaltuuston kokouspalkkioita on myös mahdollista pienentää.

#toimivaahyvinvointia #hyväehdokas #kymenlaakso #kouvola #ketonen #vaalit #kokoomus

Poliittisten päätöksien on joustettava muuttuvien faktojen mukaan

Kouvolan kouluverkkokeskustelu herättää ymmärrettävästi paljon tunteita, mutta päätöksiä ei tule tehdä vain tunteiden, vaan myös faktojen perusteella. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessani (KS 17.2.2025) pyrin tuomaan esiin sen, että poliittisten päätösten tulisi olla joustavia ja tilanteen mukaan arvioitavissa. Valitettavasti tätä ei usein nähdä – päätöksistä pidetään kiinni, vaikka faktat osoittaisivat, että tilanne on muuttunut. Räikeimpänä esimerkkinä tästä on Kouvolan RRT-hanke, joka on osoittanut, miten huonoon päätökseen voidaan sitoutua vuosiksi, vaikka sen hyötyjä ei ole toteutunut.

On äärimmäisen tärkeää, että lapsille tarjotaan turvallinen ja hyvä oppimisympäristö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkästään uusia seiniä, vaan ennen kaikkea turvallisia ja riittävää määrää aikuisia tukemaan lasten kasvua ja oppimista. Kouvolassa on samaan aikaan vähennetty koulunkäynnin avustajia, mikä vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin ja turvalliseen oppimisympäristöön. Paine avustajien vähentämiseen tulevaisuudessa kasvaa.

Mielenterveysalan ammattilaisena näen, että panostamalla enemmän turvallisiin aikuisiin kuin uusiin rakennuksiin, voimme aidosti parantaa koulujen arkea.Haluan myös nostaa esiin myös otsikoinnin merkityksen. Alkuperäisen mielipidekirjoitukseni otsikko oli ”Poliittiset päätökset eivät ole kiveen hakattuja – järki edellä kouluratkaisuissa”, mutta lehden toimesta se muutettiin huomattavasti kärjistetymmäksi. Tämä muutos loi tarpeetonta vastakkainasettelua, vaikka tarkoitukseni oli herättää rakentavaa keskustelua siitä, miten resurssit ja lasten etu huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Päätöksenteossa on uskallettava arvioida tilannetta uudelleen ja tehdä ratkaisuja, jotka aidosti palvelevat lasten, perheiden ja kaupungin etua – ei vain pitäydyttävä vanhoissa linjauksissa niiden itsensä vuoksi.

Kymenlaakson hyvinvointialueen hallintosäännön päivityksestä

Jo kaksi vuotta aluevaltuuston rivijäsenet ovat odottaneet hallintosäännön muutosta, ja nyt sitä on ehdotettu virkamiestasolta edelleen siirrettäväksi. Oli kauteni jatkumassa tai ei, en voi olla sivuuttamatta huolta siitä, että päätöksenteko on keskittynyt liian pienelle joukolle. Tämä herättää ainakin itselle kysymyksen, miksi meillä on 59 hengen valtuusto, jos päätökset on jo käytännössä tehty ennen valtuuston varsinaista kokousta.

Hallintosääntökeskustelussa nostin aiemmin ja nostan taas esiin myös kokouspalkkioiden suuruuden tarkastelun. Valtuustotyöskentely on vastuullista, aikaa sekä resursseja vievää työtä, joten kokouspalkkiot ovat paikallaan. Kannatan kuitenkin leikkausta nykyisiin kokouspalkkioihin. Päättäjien oma esimerkki on tärkeä signaali asukkaille: jos päätöksentekijät leikkaavat palkkioitaan, se voi auttaa vahvistamaan asukkaiden luottamusta päätöksentekoon, kun he näkevät, ettemme ole erikoiskohtelua nauttivia, vaan jaamme samat haasteet. Kun asiakasmaksuja nostetaan ja palveluita karsitaan, on mielestäni erityisen tärkeää, että myös päätöksentekijät kantavat osansa kustannussäästöistä, konkreettisesti. Joku voi ajatella tämän olevan populismia, mutta mielestäni tämä on vastuullisuutta. Lapin hyvinvointialueella tehtiin vastaava päätös: kokouspalkkioita laskettiin kymmenellä prosentilla, jotta päättäjät osoittaisivat osallistuvansa säästötalkoisiin. Tähän liittyen eräs päättäjä totesi asiaan, ettei palkkioita tulisi laskea, koska ansionmenetys on jo nyt hänen kohdallaan merkittävä. Tämä herätti itsessäni syvää hämmennystä – erityisesti, kun hallintosääntö kuitenkin sallii nykyiselläänkin korvauksen ansionmenetyksestä. Eikö juuri päättäjien tulisi näyttää esimerkkiä ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat yhteistä etua?

Uskon, että päätöksentekijöiden esimerkki voi vahvistaa asukkaiden luottamusta. Jos meiltä odotetaan vastuullisuutta talouden hoidossa, se koskee myös meitä itseämme. Toivon, että hallintosääntöön ja palkkiokäytäntöihin tehdään tarvittavat muutokset, jotta päätöksenteosta tulee avoimempaa, oikeudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää.

Poliittiset päätökset eivät ole kiveen hakattuja – järki edellä kouluratkaisuissa

Kouvolan kouluverkkokeskustelu käy kuumana, ja erityisesti Pohjois-Valkealan tilanne herättää tunteita. Mielipidepalstalla on kritisoitu pienten lasten talon viivästymistä ja hallinnon tehottomuutta, mutta julkisessa keskustelussa jää mainitsematta yksi olennainen fakta: Pohjois-Valkealassa aloittaa ensi syksynä vain yksi ekaluokkalainen ja jatkaa viisi 2. luokkaa käyvää lasta.

Onko todella järkevää rakentaa uusia seiniä vain kuudelle oppilaalle, kun Valkealan yhtenäiskoulussa on jo modernit tilat ja monipuoliset oppimismahdollisuudet? Tässä tilanteessa kyse ei ole enää vain byrokratiasta tai päätöksenteon hitaudesta, vaan myös kyvyttömyydestä tunnustaa, että aiemmin tehty poliittinen päätös voi osoittautua virheelliseksi. Valkealan yhtenäiskoulun uusissa tiloissa, monipuolisilla pedagogisilla mahdollisuuksilla voisi tarjota näille kuudelle huomattavasti laadukkaampaa opetusta kuin pelkillä uusilla seinillä. Valkealassa esimerkiksi erityisopettajien läsnäolo ja tuki ovat tarjolla päivittäin, jolloin lapset voivat saada osa-aikaista erityisopetusta. Pohjois-Valkealassa samanlaista ei ole tarjolla ja siellä esikoululaiset ovat samassa ryhmässä 1. ja 2. luokan oppilaiden kanssa.

Politiikassa on uskallettava myöntää, jos suunnitelma ei enää vastaa todellisuutta. Koulutuksen laatu ja resurssien järkevä käyttö ovat tärkeämpiä kuin päätöksissä roikkuminen vain siksi, että ne on kerran tehty. Kouvolan päättäjien on aika ottaa askel taaksepäin, katsoa kokonaisuutta ja tehdä ratkaisu, joka palvelee oikeasti lasten ja kaupungin etua. Kouvolan nykyisessä taloustilanteessa ei kannata turhia seiniä rakentaa. Säästö näistä kustannuksista tuskin suoraan tulee opetukseen, muttei se missään nimessä ole sieltä poiskaan. Tehdyn poliittisen päätöksen peruminen olisi myös lasten pedagoginen ja sosiaalinen etu, ei poliittinen tappio.

Kouvolan Sanomat julkaisi mielipiteeni 17.2.2025 https://www.kouvolansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/8295033

Lasten ja nuorten leikkauksilla ei rakenneta kestävää Kouvolaa

KS julkaisi 2.1.25 jutun koulunkäynnin ohjaajien vähentämisestä. Kaupunkimme strategiassa painotetaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja heidän tulevaisuutensa turvaamista. On kuitenkin aiheellista kysyä, ovatko varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen leikkaukset linjassa näiden tavoitteiden kanssa. Viime keväästä alkaen on vähennetty yli 30 koulunkäynninohjaajaa, ja säästöt jatkuvat. Samalla lasten tuen tarve kasvaa vuosi vuodelta.

Lapset ja nuoret eivät ole vain numeroita budjetissa, vaan he ovat kaupunkimme tulevaisuus. Koulunkäynninohjaajien määrän vähentäminen osuu erityisesti niihin oppilaisiin, jotka tarvitsevat eniten tukea selvitäkseen koulupäivistä. Kouvolassa lähes 35 prosenttia oppilaista saa tehostettua tai erityistä tukea – ja tämä määrä kasvanee tulevaisuudessa. Kuitenkin kaupungin päätökset ohjaavat resursseja pois näiltä lapsilta, joiden hyvinvointi vaikuttaa laajasti koko yhteisöön.

Samanaikaisesti, kun ruohonjuuritason henkilöstöä vähennetään, Kouvola päätti perustaa uuden päällikön viran. On syytä pohtia, miksi hallintoon panostetaan, kun lasten arjen tuki on vaarassa kärsiä. Liiallinen hallinto syö suoraan resursseja oppilaiden ja koulujen arjesta.

Kaupungin strategiassa todetaan, että kasvu keskittyy lapsiin ja nuoriin, ja tavoitteena on mahdollistaa turvallinen lapsuus ja nuoruus. Visio on rohkaiseva, mutta toteutus vaikuttaa ristiriitaiselta. Miten voimme väittää pitävämme huolta lapsista, kun heidän tarvitsemiaan tukipalveluita karsitaan?

Kouvolan on keskityttävä kohdentamaan resurssit oikein – sinne, missä ne vaikuttavat eniten: lapsiin ja nuoriin. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen leikkaukset on pysäytettävä, ja koulunkäynninohjaajien määrää on varauduttava vahvistamaan. Hallinnon tehostamista ja päällekkäisyyksien purkamista on tarkasteltava kriittisesti, jotta resurssit voidaan ohjata tarpeen mukaan kouluihin ja päiväkoteihin.

Kouvolan tulevaisuus rakentuu lapsille ja nuorille – juuri he tekevät kaupungistamme elinvoimaisen ja kestävän. On meidän kaikkien vastuulla varmistaa, että heillä on tarvittava tuki ja turvallinen ympäristö kasvaa.

Kouvolan sanomat julkaisi tämän artikkelin myös sivuillaan https://www.kouvolansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/8203772

Kymenlaakson hyvinvointialueen hallintosäännön päivittäminen täytyy tehdä huolella

Kymenlaakson hyvinvointialueen hallintosääntö on herättänyt keskustelua erityisesti aluehallituksen ja aluevaltuuston välisestä vallanjaosta. Nykyisen säännön mukaan aluevaltuusto vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää päätösvaltaa, mutta siirtää toimivaltaansa hallintosäännön määräyksillä. Aluehallitus puolestaan vastaa aluevaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta.

Vuonna 2021 valmisteltu hallintosääntö johti tilanteeseen, jossa aluevaltuuston rooli jäi kapeaksi, ja se toimii lähinnä kumileimasimena aluehallituksen päätöksille. Lisäksi lautakuntien päätösvalta on rajallinen, mikä heikentää niiden kykyä vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan.

Kokouspalkkioista on myös keskusteltu tasaisin väliajoin. Nykyiset palkkiot ovat monien mielestä liian suuria, mikä voi herättää kysymyksiä resurssien tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Itse olin valmis leikkaamaan palkkioita jo vuonna 2021.

On selvää, että hallintosääntöä tulee päivittää ennen seuraavaa kautta. Mielestäni olisi hyvä tarkastella onko 59-jäseninen aluevaltuusto tarpeettoman suuri ja miten lautakuntien päätösvaltaa voitaisiin lisätä. Tavoitteena tulisi olla tehokas ja demokraattinen hallintomalli, joka palvelee parhaiten Kymenlaakson asukkaita.

Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueet ovat ottaneet vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kokemukset uudistuksesta vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialue on mielestäni toiminut taloussuunnittelussaan realistisesti, mikä näkyy heidän talousarviossaan ja -suunnitelmassaan. En usko, että olisi mitenkään päin realistista tasapainottaa hyvinvointialueiden talouksia annetussa ajassa ilman, että lakisääteisten palveluiden järjestäminen saattaa vaarantua.

Kymenlaakson hyvinvointialueen olisi syytä ottaa oppia naapurialueen käytännöistä ja tarkastella kriittisesti omaa hallintorakennettaan sekä taloussuunnitteluaan. Tämä edellyttää avointa keskustelua ja rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia, jotta hyvinvointialueen toiminta olisi sekä taloudellisesti kestävää että asukkaiden tarpeita vastaavaa.

Hyvinvointialueiden toiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista ja yhteistyötä. On tärkeää, että päätöksenteko on läpinäkyvää ja että asukkaiden ääni kuuluu päätöksenteossa. Vain näin voimme varmistaa, että hyvinvointialueet täyttävät niille asetetut tavoitteet ja tarjoavat laadukkaita palveluita kaikille asukkailleen.

Mielenterveysambulanssi voisi olla osaratkaisu kasvaviin mielenterveyshaasteisiin

Sosiaali & Terveysala Tänään -lehti kirjoitti viimeisimmässä lehdessään muun muassa mielenterveysteemasta. Lehden artikkelin mukaan mielenterveyshaasteet kärjistyvät ja hyvinvointialueilla olisi hyvä vahvistaa järjestöyhteistyötä mielenterveyskentällä.
Mieli ry:n kriisitoimintojen johtaja Sanna Vesikansa totesi, että ”Mielenterveyskriisiä pystytään ratkaisemaan vain siten, että saadaan kaikki mahdolliset resurssit käyttöön ja toimimaan samaan suuntaan. Hyvinvointialueiden ja järjestöjen hyvä kumppanuus on osa ratkaisua.”

Ja kuten jo 16.4.2024 kirjoitin: ” Ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen on aina lähes kaikkien päättäjien huulilla, mutta totuus on kuitenkin karua luettavaa, kun lakisääteisten palveluiden tuottamiseenkaan hädin tuskin riittää varat. Toivon, että voisimme löytää innovatiivisia, luovia ja kustannusvaikuttavia tapoja ihmisten auttamiseen, jotta myös ennaltaehkäiseviä palveluita voitaisiin jatkossa kasvattaa.”

Yksi innovatiivisista ratkaisuista voisi Kymenlaakson hyvinvointialueellakin olla mielenterveysambulanssin pilotointi, josta esimerkiksi Pirkanmaalla ja Turussa on pilotoinnin myötä saatu positiivisia vaikutuksia. Laajemmalle alueelle pysyvämpää ratkaisua liikkuvasta mielenterveysavusta ei ole vielä saatu. Monelle tuttu some-lääkäri Atte Virolainenkin on tällä hetkellä työstämässä omaa mielenterveysambulanssiaan käyttökuntoon. Kehottaisin Kymenlaakson hyvinvointialueen mielenterveyspuolen ammattilaisia tarjoamaan hänelle yhteistyötä, mikäli meillä ei oman tuotannon mielenterveysambulanssia lähdetä kokeilemaan.

Tätä viimeisintä kannattaisin, sillä lisääntyvään lasten ja nuorten hätään on puututtava nyt eikä huomenna. Kunnat meinaavat leikata lapsilta ja nuorilta ruohonjuuren tasolta. Esimerkiksi Kouvolassa suunnitellaan koulunkäyntiavustajien vähentämistä. Tämä tullee kaatumaan hyvinvointialueen niskaan ennemmin tai myöhemmin. Lakisääteisistä palveluista on pystyttävä siirtämään varoja ennaltaehkäiseviin toimiin. On se sitten omaa palvelua tai uutta kumppanuutta nimenomaan mielenterveyspalveluita tarjoavien yhdistysten kanssa.

Mielenterveysambulanssissa voisi samassa kyydissä voisi istua sekä mielenterveysalan ammattilainen kuin sosiaalihuollon ammattilainenkin. Mitä todennäköisemmin kuormitus jostain kohtaa hoitoketjuja kevenisi ja asiakas ja hänen läheisensä saisivat nopeasti apua tilanteeseensa.

Voisiko mielenterveysambulanssista olla Kymenlaaksossakin osaratkaisu kasvaviin mielenterveyshaasteisiin?

Lasten ja nuorten pahoinvointi vähenee arvovalinnoilla

Lasten ja nuorten hyvinvointi tai oikeastaan pahoinvointi on ollut otsikoissa Vantaan Viertolan koulussa 2.2.2024 tapahtuneen kouluampumisen jälkeen. Aihetta sivuttiin vahvasti myös 9.4.2024 Kymenlaakson hyvinvointialueen valtuuston kokouksessa, kun listalla olivat muun muassa alueellisen hyvinvointikertomuksen vuosiraportti sekä Kymenlaakson alueellinen opiskeluhuoltosuunnitelma vuosille 2024–2025. Pääministeri Orpo totesi 7.4.2024 pääministerin haastattelutunnilla, että hallitus aikoo pitää kiinni siitä, että perusopetukseen panostetaan lisää rahaa 200 miljoonaa euroa nykyisellä hallituskaudella. Hän totesi, että aikuisten määrää kouluissa lisätään.

Mitään ihmis- tai ikäryhmää ei voi nostaa ylitse muiden. Yhtä lailla ikäihmiset ja työssäkäyvät tarvitsevat toimivat palvelut. Tosiasia on kuitenkin se, että lapset ja nuoret on oltava prioriteettina, sillä he kuitenkin tulevina vuosikymmeninä joutuvat kantamaan tämän päivän päätösten vaikutukset harteillaan. Kuten olen aiemminkin sitä pitänyt esillä, rakennetaan psyykkisen vahvuuden kivijalka jo lapsuudessa. Mikäli lapsi ja nuori ei saa tarvitsemaansa tukea lapsuudessa, hän niittää hedelmää siitä aikuisena. Eikä tuo hedelmä välttämättä ole kovin hyvä.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee elämäänsä pysyvyyttä. Pysyvyys tuo turvaa ja vakautta jokaisen meidän elämään ja nämä ovat avainasemassa, kun mielenterveys ja sisäinen maailma järkkyvät. Pysyvien ja turvallisten aikuisten merkitys kasvavan ihmisen elämässä on äärimmäisen tärkeää. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että edes kouluissa olisi näitä läsnä olevia ja osaavia ammattilaisia lasta varten.

Lasten hyvinvointi ei suinkaan ole koulun, viranomaisten tai poliitikkojen vastuulla. Lapsen kasvuympäristöllä kotona on suurin merkitys. Tämän vuoksi myös vanhemmuuden tukemiseen olisi syytä saada ohjattua lisäresursseja. Nyt jos koskaan tarvitaan arvovalintoja. Perheiden ja vanhemmuuden tuki, matalan kynnyksen palvelut, varhaiskasvatuksen henkilökunnan sekä opettajien tukeminen ovat asioita, joihin panostamalla voimme saada alaikäisten pahoinvoinnin lisääntymisen kääntymään laskuun ja parhaassa tapauksessa hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Emmehän suinkaan Kouvolassa aio vähentää aikuisten läsnäoloa ja saavutettavuutta kouluissa? Milloin lopetamme säästämisen lasten ja nuorten kohdalla? Toivon, että tällaisessa tilanteessa, jossa lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiselle ei näy loppua, että säästöt ja leikkaukset haetaan jostain muualta kuin varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Kouvolalla on mahdollisuus brändätä itsensä perheystävälliseksi kaupungiksi.

Hyvä mielenterveys on jokaisen perusoikeus

Vietämme Maailman Mielenterveyspäivää 10.10. Hyvä mielenterveys on jokaisen perusoikeus. Myös laadukkaiden ja helposti saavutettavien mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus tulisi kuulua näihin perusoikeuksiin. WHO:n mukaan jo ennen globaalia pandemiaa vuonna 2019 maailmanlaajuisesti arviolta joka kahdeksas ihmisestä kärsi mielenterveyshäiriöstä. Samanaikaisesti mielenterveyden palveluista, taidoista ja rahoituksesta on edelleen pulaa. Olemme ajassa, jossa eriarvoisuus kasvaa ja muun muassa tämä uhkaa väestön hyvinvoinnin edistämistä. Vaikka elämme jo vuotta 2022, on mielenterveyshaasteiden kanssa kamppailevalle edelleen riskinä tulla leimatuksi ja syrjityksi. Näiden vuoksi ihmisten saattaa olla vaikeaa hakea itselleen tarvitsemaansa tukea, puhumattakaan voimavarojen rajoittuneisuudesta. 

Psyykkisen vahvuuden kivijalka rakennetaan jo lapsuudessa, ja siksi olisi tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn erityisesti lasten ja perheiden palveluissa. Apua ja hoitoa tulee saada nopeasti ja joustavasti. Tällä hetkellä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömät ja pirstalaiset eikä huomattava osa mielenterveyden häiriöistä kärsivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Kun lapset ja nuoret jäävät vaille riittäviä mielenterveyspalveluita, joudutaan monissa tilanteissa turvautumaan lastensuojeluun. Riittävien psykiatristen resurssien lisääminen lapsille ja nuorille auttaisivat vähentämään sosiaalihuollon huostaanottoja.

Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomessa ovat OECD:n arvion mukaan noin 11 miljardia euroa vuodessa. Valtaosa kustannuksista johtuu sairauslomapäivistä, työkyvyttömyyseläkkeistä ja työelämän kustannuksista. Jos haluamme maailman, jossa mielenterveyttä ja hyvinvointia todella arvostetaan ja edistetään, tarvitsemme laajempaa rakenteiden muuttamista sekä uudenlaista lähestymistapaa monialaisten haasteiden selättämiseksi, mikäli tavoitteenamme on mahdollisimman monen mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevien ihmisten kuntoutuminen työelämään saakka.

Hyvinvointialueilla tulisikin vahvistaa mielenterveyspalveluita niin, että mielenterveystarpeiden koko kirjo täytetään saavutettavissa olevien, kustannusvaikuttavien ja laadukkaiden palveluiden kautta. Jo yksinkertaisesti traumainformatiivisuuden lisääminen on tarpeellista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotta ihmisten kokonaisvaltainen huomiointi palveluntarpeen arvioinnissa onnistuu.

Tämä teksti on kirjoitettu yhteistyössä Christa Carpelanin kanssa.